Miten kivut syntyvät

Kipu käy hermoille – kirjaimellisesti

Ennen kuin edes huomaamme kipua, elimistössämme on jo tapahtunut monimutkainen prosessi. Kipu saa alkunsa fyysisestä, kemiallisista tai lämpötilaärsykkeistä, jotka ylittävät henkilökohtaisen sietorajan.

Kehon kipureseptoreita stimuloivat ärsykkeet siirtyvät hermoratoja pitkin selkäytimessä sijaitsevaan keskushermostoon. Selkäytimestä ärsykkeet johdetaan aivoihin. Kipuaistimus on sitä voimakkaampi, mitä enemmän ärsykkeitä aivoihin saapuu. Aivot pyrkivät muuntamaan ärsykkeet muulle keholle ymmärrettäväksi viestiksi. Aivot paikantavat kivun lähteen ja arvioivat kivun voimakkuuden. Tämän analyysin tulos lähetetään sitten impulsseilla takaisin kivun lähteeseen. Tarkoituksena on käynnistää kehon oma kivunestomekanismi kipua aiheuttavassa kohdassa ja aloittaa refleksitoiminta, esim. käden poistaminen liedeltä. Ihminen tiedostaa kuitenkin selvän varoitusmerkin: nyt sattuu.

Kaavio: Kivun reitit

Kuvaus kivun etenemisestä ja aistimisesta

Lisäksi kipuimpulssit laukaisevat selkäytimessä refleksin. Kipuimpulssien lisääntyessä myös kehon omat refleksit lisääntyvät. Tämä johtaa luurankolihaksen supistumiseen ja on yleistä selkäkipujen yhteydessä. Kireät lihakset heikentävät lihasten verenkiertoa, mikä osaltaan edistää kiputilan jatkumista. Kipua voidaan lievittää lämmön tai kylmän avulla. Tämä johtuu siitä, että kipua aiheuttavat ärsykkeet kilpailevat selkäytimeen saavuttaessa toisten hermoärsykkeiden kuten lämpö- tai kylmäreseptorien kanssa. Kun kipeytynyttä kohtaa viilennetään tai lämmitetään, muuttuneet lämpö- tai kylmäimpulssit estävät muiden kipuärsykkeiden pääsyn selkäytimeen ja siten niiden aistimisen. Kipu vähenee huomattavasti.